Itsenäisyyspäivästä ja vähän enemmän muustakin

6.12.08 perjantai

Eilinen päivä, torstai nimittäin, alkoi sillä, että tilapäispaikka tipahti hampaasta. Lohkeama oli tullut jo pari viikkoa sitten, mutta en vain ollut saanut tilattua aikaa hammaslääkäristä. Ties koska olisin ruvennut asiaa viemään eteenpäin ilman tätä sattumusta. Ehkä siksi oli vain hyvä, että tilapäispaikka irtosi. Sen oli suuhuni rakennellut terveyskeskuksen päivystävä lääkäri, joka lässytteli paikkaa laittaessaan koko ajan kuin pikkulapselle, mikä oli jotensakin hämmentävä kokemus.

Oli taas lähdettävä kaupungille. En ruvennut soittelemaan läpi hammaslääkärilistaa, jonka olin saanut, vaan menin suoraan hammaslääkärikeskukseen, jossa olen aikaisemminkin käynyt. Olin nimittäin huomannut, että se oli mukana kyseisessä listassa. Terveyskeskuksesta olin saanut ns. maksusetelin, jolla tämä hampaan korjaus laskutettaisiin terveyskeskuksen kautta. Hinnasta en osaa sanoa, olisiko se maksanut saman verran, vaikka koko työ olisi tehty kokonaan yksityispuolella, sillä nytkin tulee kaksi laskua, toinen röntgenkuvasta ja tilapäispaikasta ja toinen sitten yksityislääkärin tekemästä paikasta, mutta jälkimmäinenkin Terveyskeskuksen laskuttamana. Toisaalta hampaasta otettiin röntgenkuvakin ja lopullinen paikkaus oli aika hankala.

Onneksi joku oli perunut hammaslääkäriaikansa ja minä pääsin hänen tilalleen jo puolilta päivin. Lohjennut pala oli tosi iso ja sain istua suu auki melkein kokonaisen tunnin. Ei ihme, että melkein pyörrytti, kun vihdoin hoipuin ulos. Siinä kidutuspenkissä oli taas aikaa miettiä ja katua syntejään. Vaikka eihän siinä loppujen lopuksi hirveästi kipuja ollut, pari kolme lievää puudutuspiikkiä, hampaan kaivelua, porausta ja kiillotusta. Puolikas hammasta kun piti rakentaa tukinastoilla ja ties millä konstein. Nykyaikainen hammashoito on kai aika edistyksellistä.

Ennen hampilekuria minulla oli aikaa tunnin verran ja sain vihdoin soitettua pari puhelua. Harmi, ettei saamattomuuteen ole mitään troppia tarjolla. Huusholli on kuin lähtevä laiva, mutta minä vain nuolen haavojani ja suren ja ikävöin pikku prinsessaani. Pitäisi ruveta taas painamaan töitä, joista jouduin jäämään kolme vuotta sitten tyttöä hoitamaan.

Haahuilin taas kaupungilla aikani kuluksi ja otin muutamia kuvia näyteikkunoista. Helsingin suurimman tavaratalon ikkunat olivat tänä vuonna todella upeat. Niiden rakentelussa oli nähty paljon vaivaa. Sitä komeutta olivat ihastelemassa niin suuret kuin pienetkin. Monet ulkomaalaiset ottivat kuvia toisistaan ikkunoiden edessä.



Viime jouluna tämä lapsille suunnattu ikkuna ei ollut yhtä hieno kuin tänä vuonna. Taisimme sentään päästä Jasminen kanssa sitä silloin katsomaan. En ole aivan varma, sillä en muista missä vaiheessa Jasminen sairaus oli silloin. Nyt kuitenkin uskon, että prinsessa-asut Stokkan ikkunassa olisivat saaneet Jasminen jakamattoman suosion, jos Jasmine olisi päässyt niitä katsomaan. Ehkä hän ne voi nähdäkin, vaikka eivät ne varmasti vedä vertoja taivaallisille prinsessamekoille. Meillä jäi hankkimatta tytölle uusi kesämekko ja muitakin tytön unelmoimia vaatteita. Toivon, että Taivaassa hänellä on jo tai hänelle on valmistumassa ihana hääpuku karitsan häihin, jossa toivon minäkin saavani olla mukana.



Suomen 91-vuotista itsenäisyyttä on tänään juhlittu presidentin linnassa, nyt jo 70. juhlat tällä kertaa. Ensimmäisen kerran linnan juhlat olivat vuonna 1919, jolloin mukana oli 150 vierasta. Juhlapukukavalkadi on varmasti ollut taas näyttävä ja tarjoilu mahtava, kun yksin Vuosaaren sataman avajaistilaisuuskin tuli maksamaan 700 000 euroa siis 4 miljoonaa 200 000 vanhaa markkaa. Veromarkkoja menee tai siis euroja. Joskus sitä miettii, mihin kaikkeen veroeuroja laitetaankaan. Mitähän sikiöiden tappaminenkin maksaa? Siihen hommaan riittää lääkäreitä ja hoitajia, vaikka muuten kaikkialla on pulaa lääkäreistä ja hoitajista. Abortteja tehdään 11 000 vuodessa, pienet vauvanalut eivät pysty laittamaan hanttiin ja koko ajan jo itketään, ettei ole lapsia. Kouluja pitää lakkauttaa ja tuoda työvoimaa ulkomailta. Surullista historiaa itsenäisessä Suomessa. Saamme kuitenkin kiittää Jumalaa tästä itsenäisyydestämme. Se on valtavan hieno asia. EDIT: YouTubesta voi katsoa videon vuoden 1940 itsenäisyyspäivästä.

Käväisin torstai-iltapäivällä myös Stokkan ylimmässä kerroksessa, missä lapsille oli järjestetty kaikenlaista mukavaa tekemistä ja ohjelmaa. Tietysti taas ajattelin, miten mukava siellä olisi ollut käydä Jasminen kanssa. Toisaalta tyttö alkoi olla jo aika iso ja kiinnostua enemmänkin isompien tyttöjen puuhista. Siellä tuoksui joululta, sillä siellä leivottiin oikeita joulupiparkakkuja, joita tarjottiin kaikille lapsille ja ehkä aikuisillekin. Lähdin kuitenkin samantien kotiin ulkoiluttamaan Puhia, enkä jäänyt katselemaan piparkakkujen tarjoilua. Olin sopinut tapaavani illempana erään ystäväni kahvikupposen ääressä ja kello tuntui käyvän kovaa vauhtia.