Öinen Helsinki räntäsateessa

Keskiviikon vastaisena yönä 10.12.08

Olin äsken yökävelyllä koiran kanssa. Kaupunki vaikutti aika hiljaiselta. Pari autoa pysäköi lähistölle. Toisesta purkautui kolme romanimiestä ja toisesta kaksi romaninaista. Romaneilla sukulaisuussuhteet lienevät tiiviimmän puoleiset, koska asunnossa, jonne nuokin yökulkijat ilmeisesti menivät asuu vain vanha pariskunta, mutta useimmiten sielläkin näyttää yöpyvän ainakin kolme polvea. Ehkä kaaleet ovat sukurakkaampia kuin kantaväestö, joka potee tiastollisestikin yksinäisyyden tuomia ongelmia lukaaleissaan tai sitten romaneilla on vähemmän asuntoja; mikä lienee tosiasia. Muuten Helsingin yö näillä kulmilla näytti hyvin hiljaiselta.

Oikeastaan oli hyvä lumiukkokeli. Hetkeksi jos pysähdyit paikoillesi, sait olla varma, että kengänpohjiin tarttui kymmenen sentin paakut. Jos aamulla on vielä lunta, lapset pääsevät rakentelemaan lumiukkoja ja ehkä lumilinnojakin.

Satoi räntää hiljalleen. Se ei kuitenkaan kaduilla sulanut pois, vaan kaikkialle kertyi hiljalleen valkoista vaippaa, joka peitteli hissukseen autojen, kanien ja jalankulkijoiden jälkiä näkymättömiin.

Paikoin siellä täällä on jotain pieniä lumikasoja jäljellä muutaman viikon takaisesta lumimyräkästä. Silloin lunta tuli kerralla valtavasti, mutta nuo lumet sulivat sitten pois, vaikkei olisi uskonut. Meidänkin pihalla kinokset aurauksen jäljiltä olivat lähes pari metrisiä.

Minä en pidä lumesta. Tämä huomautus varmaan harmittaa monia, mutta niin se vain on, että Lapissa viettämäni työntäyteiset vuodet saivat lumi- ja pakkaskiintiöni täyteen. Kun aamulla lähdin töihin, pakkanen oli 40 asteen pinnassa ja kun palasin kotiin, mittarilukema ei ollut alentunut. Lunta riitti aina juhannukseen asti.

Kestän kyllä lumenkin, jos tarve vaatii, mutta en kaipaa sitä, en edes jouluksi. Suon kuitenkin mielelläni kunnon joululumet niitä kaipaaville, jos Taivaan Isä haluaa tarjoilla valkoisen joulun. Ei siis haittaa, vaikka nämä lumet nyt jäisivätkin toistaiseksi maahan. Sopii minun puolesta, vaikka minä tuskin voin asiaan mitenkään vaikuttaa. Ja kieltämättä: Valkoisessa joulussa on tunnelmaa.

Aukeamalla korttelimme edessä kanikanta vain lisääntymistään lisääntyy. Nykyisin sieltä voi bongata 18 kania kertasilmäyksellä, tosin nyt tällä ulkoilureissulla näin vai pari kolme kania, mutta jälkiä lumessa oli kai miljoona.


Pihalla penkit nuokkuvat surullisina seinustalla kesää kaivaten ja pyörätelineeseen lumen armoille jätetyt polkupyörät nököttävät riporinnan kuin trimmattu taistelupari valmiina ottamaan vastaan mitä tahansa eteen sitten tuleekin.