keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Mietteitä

2.9.09
Hiukan yli yhdeksän kuukautta siitä, kun Jasmine poistui kodistamme. Muistan häntä alituiseen. Välillä itkettää, mutta enimmäkseen on turta olo. Kaikki asiat tuntuvat tuovan tytön mieleeni. Vieläkin elämä on kaaoksessa.

Tutustuin äitiin, joka menetti 16-vuotiaan tyttärensä 20 vuotta sitten. Hän itki kertoessaan siitä minulle. Minä taas kuljen jonkinlaista apatian suoraa eteenpäin. Enimmäkseen tuntuu vain tyhjältä. Kummallista miten tyhjyydentunnekin voi tehdä kipeää.

Kaipaan sitä elämäniloa ja innostusta, jota Jasminella oli loppuun saakka. Oppisinpa iloitsemaan siitä, että Jasmine on päässyt parempaan kotiin kuin tämä maallinen paikka täällä.