keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Helsinki joulun aikaan 2008



Helsinki 24.12.08

Joulu on näkynyt Helsingin katukuvassa jo vaikka kuinka kauan. Myös liikkeet ovat panostaneet jouluun vähintään tavalliseen tapaan. Kuusi on tärkeässä roolissa myös liike-elämässä.

Kuusi
ulkona ja sisällä


Jos omaa metsää ei ole, on joulukuusi haettava katukauppiaalta. Yhä useampi kuusi on kotoisin jostain muualta kuin Suomesta. Joulukuusen historiasta tietää hiukan Wikipediakin. Joulupuu voi olla muoviakin. Aito joulukuusi se ei ole, mutta ei se ainakaan roskaa.

Ikivihreä symbolisoi iankaikkista elämää ja valot Jeesusta Kristusta. Koristeet ovat tietäjien Jeesus-lapselle tuomien lahjojen symboli. Näin olen kuullut kerrottavan. Suomalainen joulu -sivustolta löytyy monenlaista asiaa joulukoristeiden symboliikasta. Monet suomalaisten joulunviettotavoista ovat ruotsalaista alkuperää. Lisätietoa saa juuri tuolta mainitulta sivustolta.



Tässä kuvakavalkadi joulurekvisiitasta kaupoissa:



Joulukatu on kauppakatu. Näin Helsigissäkin.



Katso Elävästä arkistosta (Yle Areena), millaista oli Helsingissä joulukuussa 1955.

Ihanat joulukukat



Mitä olisikaan joulu ilman kukkia. Helsingissä näyttää ainakin tänä jouluna amaryllis syrjäyttäneen tulppaanit ja hyasintit.

Kansainvälinen jouluseiminäyttely Helsingissä


Jouluaatto keskiviikkona 24.12.08.
Helsingin jouluseimet


Hitunen lunta aamulla kello 7. Tietokoneen mittari näyttää -1 astetta Vantaalla, mutta eiköhän täällä Stadissa so. Hesassa ole saman verran.

Kävin maanantai-illalla katsastamassa Tuomiokirkon Kryptan seiminäyttelyn:

"Helsingin seurakuntayhtymän Jouluseiminäyttely Pyhä yö on avoinna Tuomiokirkon kryptassa, Kirkkokatu 18 loppiaiseen 6.1.2009 saakka.
Näyttelyyn on vapaa pääsy.
Näyttely on avoinna joka päivä klo 12–18, paitsi: * ke 24.12. klo 12–15 * to 25.12. suljettu * to 1.1. suljettu"




Lehdistötiedotteesta voi lukea:

Jouluseimiä neljältä eri mantereelta
"Pääosin saksalaisen seimikeräilijän Max Schneckenbühlin kokoelmista lainatut seimet ovat peräisin Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta.
Jouluseiminäyttelyyn on koottu kahdeksankymmentä seimiasetelmaa, joita ovat tehneet taiteilijat ja lahjakkaat käsityöläiset.

Näyttelyssä on esillä muun muassa saksalaisen kuvanveistäjän Helmut Bourgerin (1929–1989) Pyhä perhe vuodelta 1978. Näyttelyn seimet ovat peräisin eri aikakausilta, 1800-luvulta nykypäiviin. Vahvimmin on edustettuna 1900-luvun loppupuolen seimiasetelmat. Vanhin seimi on kuparikaiverrus vuodelta 1760, jossa paimenet ylistävät Jeesus-lasta.

Näyttelyssä on jouluseimiä eniten Euroopasta, joissa seimiperinne on elänyt vahvana jo Fransiskus Assisilaisesta (1181–1226) lähtien. Saksan lisäksi varsinaisia ”seimimaita” ovat Itävalta, Sveitsi, Italia ja Espanja. Seimet kuuluvat katolilaiseen joulunviettoon, ja jouluseimiä vietiinkin eurooppalaisten lähetystyöntekijöiden ja jesuiittojen matkassa muihin maanosiin. Entistä useammin jouluseimiä näkee myös protestanttisissa kirkoissa – myös Suomessa.

Näyttelyn seimissä tulee esille kunkin maan ja maanosan kulttuuriset piirteet, vaikka seimirakentaminen on aluksi ollut hyvin eurooppalaisvaikutteista. Jeesuksen syntymän tapahtumien kuvaamiseen on käytetty lähes kaikkia mahdollisia materiaaleja puusta, paperimassasta ja lasista keramiikkaan.

Näyttelyssä on esillä myös Maila Berchtoldin ja Helsingin seurakuntayhtymän jouluseimiä vuosien varrelta
.


Kuva seimiesitteestä

Kuvia ja infoa: Jouluseimet

Tila on avara ja ainakin nyt näyttelyn ajan hämärä. Seimet ovat esillä seinänvierillä pleksilasiseinien takana. Seimiä on kaikkiaan 87 luettelon mukaan. Valaistus ei tee oikeutta kauniille seimiasetelmille, vaan osa on kovien kohdevalospottien varassa ja osa seimistä on taas aivan liian hämärässä. Näyttely on kuitenkin sangen mielenkiintoinen.


Se on jatkona Aleksin näyteikkunoissa ja tavallaan myös eri puolilla Helsinkiä esillä oleviin seimiin:



Helsingin jouluseimet Aleksilla 23.11.2008–6.1.2009

"Jouluseimet ovat esillä perinteiseen tapaan 23.11.2008–6.1.2009 Helsingin keskustassa. Aleksanterinkadun näyteikkunoihin ja keskustan kirkkoihin sijoittuva seimipolku johdattaa katsojan lopulta Tuomiokirkon kryptan seiminäyttelyyn. Näyttely on Usko toivo rakkaus -kampanjan joulun päätapahtuma."

Lisää kuvia seimistä: Yle: Seimet ovat koko kansan taidetta
Kuvassa Kaija Aarikan Jouluyö, mänty, 1984

perjantai 19. joulukuuta 2008

Joulukorttien aika

19.12.08 perjantai

Tänään on sitten viimeinen päivä laittaa joulukortit postiin, jos haluaa niiden ehtivän jouluksi perille.

Laitoin kyllä maanantaina siinä punaisessa postin kuoressa pinkan itse piperrettyjä enkelikortteja maailmalle, mutta osoitekirjani on edelleen kateissa, joten joudun ilmeisesti jälleen laittamaan osan tervehdyksistä sähköpostilla tai peräti tekstiviestinä niille, joiden osoite ei ole muistissani.

Tässä kuvia muutamista tekemistäni enkelikorteista.

Jasminen kolmivuotisen sairausjakson aikana en piirtänyt ainuttakaan joulukorttia enkä tainnut pahemmin lähettää oikeita kaupasta ostettuja joulukorttejakaan. Olimme niin usein sairaalassa, että tavallinen elämä unohtui jonnekin alitajunnan takamaille. Nyt pitäisi osata asennoitua jälleen ns. normaaliin tapaan elämään ja suhtautua jouluun normaalilla tavalla ja viettää joulua normaaliin tapaan ja lähettää kortteja normaaliin tapaan ja paketoida lahjoja normaaliin tapaan ja jne.


Posti on tasaiseen tahtiin tiputellut kortteja postiluukustamme. Aika monta on tullut juuri niiltä ihmisiltä, joiden osoitetta en ole löytänyt muistikirjoistani. Jos olet ystäviäni, joka odottelet korttia minulta, niin ota tästä tämä enkelikuva hyvän joulun toivotuksenani sinäkin ja laita osoitteesi vaikka tekstiviestinä minulle, sillä kuka tietää, milloin taas löydän sen kadoksissa olevan osoitekirjan.

Lähetän tässä nyt myös kaikille teille rakkaat blogiystävät, kaikille teille lukijoille, enkelikortin.
Ottakaa tästä itsellenne tämä enkelikuva jouluiloa ja hyvää joulumieltä tuottamaan! ,

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Öinen Helsinki räntäsateessa


Keskiviikon vastaisena yönä 10.12.08

Olin äsken yökävelyllä koiran kanssa. Kaupunki vaikutti aika hiljaiselta. Pari autoa pysäköi lähistölle. Toisesta purkautui kolme romanimiestä ja toisesta kaksi romaninaista. Romaneilla sukulaisuussuhteet lienevät tiiviimmän puoleiset, koska asunnossa, jonne nuokin yökulkijat ilmeisesti menivät asuu vain vanha pariskunta, mutta useimmiten sielläkin näyttää yöpyvän ainakin kolme polvea. Ehkä kaaleet ovat sukurakkaampia kuin kantaväestö, joka potee tiastollisestikin yksinäisyyden tuomia ongelmia lukaaleissaan tai sitten romaneilla on vähemmän asuntoja; mikä lienee tosiasia. Muuten Helsingin yö näillä kulmilla näytti hyvin hiljaiselta.

Oikeastaan oli hyvä lumiukkokeli. Hetkeksi jos pysähdyit paikoillesi, sait olla varma, että kengänpohjiin tarttui kymmenen sentin paakut. Jos aamulla on vielä lunta, lapset pääsevät rakentelemaan lumiukkoja ja ehkä lumilinnojakin.

Satoi räntää hiljalleen. Se ei kuitenkaan kaduilla sulanut pois, vaan kaikkialle kertyi hiljalleen valkoista vaippaa, joka peitteli hissukseen autojen, kanien ja jalankulkijoiden jälkiä näkymättömiin.

Paikoin siellä täällä on jotain pieniä lumikasoja jäljellä muutaman viikon takaisesta lumimyräkästä. Silloin lunta tuli kerralla valtavasti, mutta nuo lumet sulivat sitten pois, vaikkei olisi uskonut. Meidänkin pihalla kinokset aurauksen jäljiltä olivat lähes pari metrisiä.

Minä en pidä lumesta. Tämä huomautus varmaan harmittaa monia, mutta niin se vain on, että Lapissa viettämäni työntäyteiset vuodet saivat lumi- ja pakkaskiintiöni täyteen. Kun aamulla lähdin töihin, pakkanen oli 40 asteen pinnassa ja kun palasin kotiin, mittarilukema ei ollut alentunut. Lunta riitti aina juhannukseen asti.

Kestän kyllä lumenkin, jos tarve vaatii, mutta en kaipaa sitä, en edes jouluksi. Suon kuitenkin mielelläni kunnon joululumet niitä kaipaaville, jos Taivaan Isä haluaa tarjoilla valkoisen joulun. Ei siis haittaa, vaikka nämä lumet nyt jäisivätkin toistaiseksi maahan. Sopii minun puolesta, vaikka minä tuskin voin asiaan mitenkään vaikuttaa. Ja kieltämättä: Valkoisessa joulussa on tunnelmaa.

Aukeamalla korttelimme edessä kanikanta vain lisääntymistään lisääntyy. Nykyisin sieltä voi bongata 18 kania kertasilmäyksellä, tosin nyt tällä ulkoilureissulla näin vai pari kolme kania, mutta jälkiä lumessa oli kai miljoona.


Pihalla penkit nuokkuvat surullisina seinustalla kesää kaivaten ja pyörätelineeseen lumen armoille jätetyt polkupyörät nököttävät riporinnan kuin trimmattu taistelupari valmiina ottamaan vastaan mitä tahansa eteen sitten tuleekin.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Muistoja


Sunnuntai 7.12.08

Tässä kuvakollaasi Jasminesta, jota minun on kovin ikävä...

lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivästä ja vähän enemmän muustakin


6.12.08 perjantai

Eilinen päivä, torstai nimittäin, alkoi sillä, että tilapäispaikka tipahti hampaasta. Lohkeama oli tullut jo pari viikkoa sitten, mutta en vain ollut saanut tilattua aikaa hammaslääkäristä. Ties koska olisin ruvennut asiaa viemään eteenpäin ilman tätä sattumusta. Ehkä siksi oli vain hyvä, että tilapäispaikka irtosi. Sen oli suuhuni rakennellut terveyskeskuksen päivystävä lääkäri, joka lässytteli paikkaa laittaessaan koko ajan kuin pikkulapselle, mikä oli jotensakin hämmentävä kokemus.

Oli taas lähdettävä kaupungille. En ruvennut soittelemaan läpi hammaslääkärilistaa, jonka olin saanut, vaan menin suoraan hammaslääkärikeskukseen, jossa olen aikaisemminkin käynyt. Olin nimittäin huomannut, että se oli mukana kyseisessä listassa. Terveyskeskuksesta olin saanut ns. maksusetelin, jolla tämä hampaan korjaus laskutettaisiin terveyskeskuksen kautta. Hinnasta en osaa sanoa, olisiko se maksanut saman verran, vaikka koko työ olisi tehty kokonaan yksityispuolella, sillä nytkin tulee kaksi laskua, toinen röntgenkuvasta ja tilapäispaikasta ja toinen sitten yksityislääkärin tekemästä paikasta, mutta jälkimmäinenkin Terveyskeskuksen laskuttamana. Toisaalta hampaasta otettiin röntgenkuvakin ja lopullinen paikkaus oli aika hankala.

Onneksi joku oli perunut hammaslääkäriaikansa ja minä pääsin hänen tilalleen jo puolilta päivin. Lohjennut pala oli tosi iso ja sain istua suu auki melkein kokonaisen tunnin. Ei ihme, että melkein pyörrytti, kun vihdoin hoipuin ulos. Siinä kidutuspenkissä oli taas aikaa miettiä ja katua syntejään. Vaikka eihän siinä loppujen lopuksi hirveästi kipuja ollut, pari kolme lievää puudutuspiikkiä, hampaan kaivelua, porausta ja kiillotusta. Puolikas hammasta kun piti rakentaa tukinastoilla ja ties millä konstein. Nykyaikainen hammashoito on kai aika edistyksellistä.

Ennen hampilekuria minulla oli aikaa tunnin verran ja sain vihdoin soitettua pari puhelua. Harmi, ettei saamattomuuteen ole mitään troppia tarjolla. Huusholli on kuin lähtevä laiva, mutta minä vain nuolen haavojani ja suren ja ikävöin pikku prinsessaani. Pitäisi ruveta taas painamaan töitä, joista jouduin jäämään kolme vuotta sitten tyttöä hoitamaan.

Haahuilin taas kaupungilla aikani kuluksi ja otin muutamia kuvia näyteikkunoista. Helsingin suurimman tavaratalon ikkunat olivat tänä vuonna todella upeat. Niiden rakentelussa oli nähty paljon vaivaa. Sitä komeutta olivat ihastelemassa niin suuret kuin pienetkin. Monet ulkomaalaiset ottivat kuvia toisistaan ikkunoiden edessä.



Viime jouluna tämä lapsille suunnattu ikkuna ei ollut yhtä hieno kuin tänä vuonna. Taisimme sentään päästä Jasminen kanssa sitä silloin katsomaan. En ole aivan varma, sillä en muista missä vaiheessa Jasminen sairaus oli silloin. Nyt kuitenkin uskon, että prinsessa-asut Stokkan ikkunassa olisivat saaneet Jasminen jakamattoman suosion, jos Jasmine olisi päässyt niitä katsomaan. Ehkä hän ne voi nähdäkin, vaikka eivät ne varmasti vedä vertoja taivaallisille prinsessamekoille. Meillä jäi hankkimatta tytölle uusi kesämekko ja muitakin tytön unelmoimia vaatteita. Toivon, että Taivaassa hänellä on jo tai hänelle on valmistumassa ihana hääpuku karitsan häihin, jossa toivon minäkin saavani olla mukana.



Suomen 91-vuotista itsenäisyyttä on tänään juhlittu presidentin linnassa, nyt jo 70. juhlat tällä kertaa. Ensimmäisen kerran linnan juhlat olivat vuonna 1919, jolloin mukana oli 150 vierasta. Juhlapukukavalkadi on varmasti ollut taas näyttävä ja tarjoilu mahtava, kun yksin Vuosaaren sataman avajaistilaisuuskin tuli maksamaan 700 000 euroa siis 4 miljoonaa 200 000 vanhaa markkaa. Veromarkkoja menee tai siis euroja. Joskus sitä miettii, mihin kaikkeen veroeuroja laitetaankaan. Mitähän sikiöiden tappaminenkin maksaa? Siihen hommaan riittää lääkäreitä ja hoitajia, vaikka muuten kaikkialla on pulaa lääkäreistä ja hoitajista. Abortteja tehdään 11 000 vuodessa, pienet vauvanalut eivät pysty laittamaan hanttiin ja koko ajan jo itketään, ettei ole lapsia. Kouluja pitää lakkauttaa ja tuoda työvoimaa ulkomailta. Surullista historiaa itsenäisessä Suomessa. Saamme kuitenkin kiittää Jumalaa tästä itsenäisyydestämme. Se on valtavan hieno asia. EDIT: YouTubesta voi katsoa videon vuoden 1940 itsenäisyyspäivästä.

Käväisin torstai-iltapäivällä myös Stokkan ylimmässä kerroksessa, missä lapsille oli järjestetty kaikenlaista mukavaa tekemistä ja ohjelmaa. Tietysti taas ajattelin, miten mukava siellä olisi ollut käydä Jasminen kanssa. Toisaalta tyttö alkoi olla jo aika iso ja kiinnostua enemmänkin isompien tyttöjen puuhista. Siellä tuoksui joululta, sillä siellä leivottiin oikeita joulupiparkakkuja, joita tarjottiin kaikille lapsille ja ehkä aikuisillekin. Lähdin kuitenkin samantien kotiin ulkoiluttamaan Puhia, enkä jäänyt katselemaan piparkakkujen tarjoilua. Olin sopinut tapaavani illempana erään ystäväni kahvikupposen ääressä ja kello tuntui käyvän kovaa vauhtia.