Muista leikkiä

2011-12-18T09:12:00.000+02:00

Su 18.12.2011

Bloggerin uudistuksen mukana tämän blogini taustakuva muuttui mahdottomaksi käyttää.

Katsotaan nyt, mitä teen tämän blogin kanssa. Kaikki tehtävä uudestaan?

Ikävä ei ole hellittänyt

2011-01-26T01:46:00.002+02:00

Keskiviikko 26.1.2011

Ikävä ei ole hellittänyt.

Unelmia

2009-11-29T03:40:00.001+02:00

Sunnuntai 29.11.09

Tähän aikaan vuotta tällaisesta kalenterista on mukava katsella päivien vaihtumista:

Free Blog Content

Mikä olisi nyt mukavampaa kuin lojua hiekkarannalla palmujen alla.

Mietteitä

2009-09-02T21:35:00.003+03:00

2.9.09
Hiukan yli yhdeksän kuukautta siitä, kun Jasmine poistui kodistamme. Muistan häntä alituiseen. Välillä itkettää, mutta enimmäkseen on turta olo. Kaikki asiat tuntuvat tuovan tytön mieleeni. Vieläkin elämä on kaaoksessa.

Tutustuin äitiin, joka menetti 16-vuotiaan tyttärensä 20 vuotta sitten. Hän itki kertoessaan siitä minulle. Minä taas kuljen jonkinlaista apatian suoraa eteenpäin. Enimmäkseen tuntuu vain tyhjältä. Kummallista miten tyhjyydentunnekin voi tehdä kipeää.

Kaipaan sitä elämäniloa ja innostusta, jota Jasminella oli loppuun saakka. Oppisinpa iloitsemaan siitä, että Jasmine on päässyt parempaan kotiin kuin tämä maallinen paikka täällä.

Leikkimielellä

2009-02-09T23:40:00.006+02:00

Nappasin tämän hauskan listan Appelsiinipuun alta Yaelianilta:

Lihavoi asiat, jotka olet jo tehnyt.

Kursivoi asiat, jotka haluaisit tehdä.

Jätä korostamatta asioita, joita et ole tehnyt etkä tahtoisi tehdä.

Olen...

1. aloittanut oman blogin
2. nukkunut tähtitaivaan alla
3. soittanut bändissä
4. käynyt Havaijilla
5. katsellut meteorimyrskyä
6. antanut hyväntekeväisyyteen enemmän kuin mihin olisi varaa
7. käynyt Disneylandissä / Worldissä
8. kiivennyt vuorelle
9. pidellyt rukoilijasirkkaa
10. laulanut sooloa
11. benjihypännyt
12. käynyt Pariisissa
13. katsonut ukkosmyrskyä merellä
14. opetellut taiteenlajin alusta alkaen
15. adoptoinut lapsen
16. sairastanut ruokamyrkytyksen
17. kiivennyt Vapaudenpatsaan huipulle
18. kasvattanut vihanneksia
19. nähnyt Mona Lisan Ranskassa
20. nukkunut yöjunassa
21. käynyt tyynysotaa
22. vaeltanut
23. ottanut sairaslomapäivän vaikken ole sairas
24. rakentanut lumilinnan useinkin
25. pidellyt karitsaa, silittänyt, kyllä, ne painaa kuitenkin...
26. uinut alasti viimeksi pari kk sitten
27. juossut maratonin
28. ollut gondoliajelula Venetsiassa
29. nähnyt täydellisen auringonpimennyksen
30. katsellut auringonnousua tai -laskua
31. lyönyt kotijuoksun
32. ollut risteilyllä
33. nähnyt Niagaran putoukset
34. käynyt esivanhempieni synnyinpaikalla
35. nähnyt Amish-yhteisön
36. opetellut uuden kielen
37. ollut tyytyväinen rahamäärään, joka minulla on
38. nähnyt Pisan kaltevan tornin
39. kalliokiipeillyt
40. nähnyt Michelangelon Davidin
41. laulanut karaokea
42. nähnyt geysirin purkautuvan
43. ostanut vieraalle aterian ravintolassa
44. käynyt Afrikassa
45. kävellyt rannalla kuutamossa
46. ollut potilaana ambulanssissa
47. maalauttanut muotokuvani
48. ollut syvänmerenkalastuksella
49. nähnyt Sikstiiniläiskappelin
50. ollut Eiffel-tornin huipulla
51. ollut sukeltamassa tai snorkkeloimassa
52. suudellut sateessa
53. leikkinyt mudassa
54. ollut drive in -teatterissa
55. ollut elokuvissa
56. käynyt Kiinan muurilla
57. aloittanut yrityksen
58. opetellut taistelulajeja
59. käynyt Venäjällä
60. tarjoillut soppakeittiöllä
61. myynyt partiotyttöjen pikkuleipiä
62. ollut valassafarilla
63. saanut kukkia ilman syytä
64. luovuttanut verta
65. hypännyt laskuvarjolla
66. käynyt natsien keskitysleirillä
67. käyttänyt katteetonta shekkiä
68. lentänyt helikopterilla
69. säästänyt lapsuuden lempilelun
70. käynyt Lincoln Memorialilla
71. syönyt kaviaaria
72. tehnyt tilkkuja
73. ollut Times Squarella
74. käynyt Evergladesissa
75. saanut potkut töistä
76. nähnyt vahdinvaihdon Lontoossa
77. katkaissut luuni
78. ollut kiihdyttävän moottoripyörän kyydissä
79. nähnyt Grand Canyonin
80. julkaissut kirjan
81. käynyt Vatikaanissa
82. ostanut uuden auton
83. kävellyt Jerusalemissa
84. ollut sanomalehtikuvassa
85. lukenut koko Raamatun
86. käynyt Valkoisessa talossa
87. tappanut ja laittanut eläimen ruuaksi
88. ollut vesirokossa
89. pelastanut jonkun hengen
90. ollut Juryssa
91. tavannut kuuluisuuden
92. liittynyt kirjakerhoon
93. menettänyt rakkaan ihmisen
94. saanut lapsen
95. ollut Alamossa
96. uinut Suuressa suolajärvessä
97. ollut mukana oikeusjutussa
98. omistanut kännykän
99. saanut mehiläisenpiston

Tee sinäkin oma lista

Mietintämyssyssä

2009-02-03T15:53:00.002+02:00

Toistaiseksi tämä blogi on tauolla. Kurkkaathan toista blogiani tästä sillä aikaa.

Ihmeellisiä häiriöitä Bloggerissa

2009-01-25T05:10:00.003+02:00

25.1.09

Jotain outoa on nyt taas tekeillä Bloggerissakin. En voi muokata tekstejä, vaan koko ajan vaaditaan päivittämistä. Kun päivitän, kaikenlaista katoaa sivulta, ainakin etusivulta. Katsotaan nyt, korjaantuuko asia vielä. Olen taas päivän messuilla, joten en voi sanoa, milloin pääsen kokeilemaan, onko paluuta mihinkään päivittämisen jälkeen. Bongailkaa lintuja kuitenkin! =)

Lintujen pihabongaus järjestetään 24.-25.1.2009

2009-01-22T06:11:00.005+02:00

Punatulkku. Kuvaaja: Pekka Nurminen
22.1.09

Pihabongaus -

Lintutapahtuma kaikille!

BirdLifen sivuilta löytyvät ohjeet tämän vuoden kisaan. Kysymyksessä ei ole varsinainen kilpailu, mutta bongaustiedot kerätään yhteen ja näin selviää, mitä siivekkäitä missäkin päin liikkuu. Palkintojakin jaetaan.

"Pihabongauksen päätarkoituksena on saada yleisö mukaan tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja talviruokinnasta sekä kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta.

Pihabongauksen suojelijana toimii vuonna 2009 tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Pihabongaus on järjestetty Suomessa vuodesta 2006 alkaen. Vuoden 2008 Pihabongauksessa yli 12 000 ihmistä tarkkaili lintuja 8500 pihalla. Yhteensä lintuja nähtiin lähes 400 000 yksilöä.

Malli Pihabongaukseen tulee Isosta-Britanniasta, missä sikäläinen BirdLife (RSPB) on yli 25 vuoden ajan järjestänyt ”Big Garden Birdwatch” -tapahtumaa, johon osallistuu nykyisin yli 400 000 ihmistä. Säännöllisyyden ja suuren osallistujamäärän ansiosta tapahtuman avulla on saatu myös hyödyllistä tietoa monien lintulajien kannanvaihteluista.

Talitiainen ja sinitiaisia. Kuvaaja: Pekka Nurminen

Ohjeet

Pihabongaus 24.-25.1.2009

Pihabongaus -tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla, puistossa tai muulla vastaavalla paikalla joko lauantaina 24. tai sunnuntaina 25. tammikuuta. Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa. Osallistumismaksua ei ole eikä ennakkoilmoittautumista tarvita.

Pihabongaukseen osallistuminen on helppoa:

Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit.
Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLife Suomelle viimeistään 30.1.
- tapahtumaviikonloppuna julkaistavalla lomakkeella
- tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, PL 1285, 00101 Helsinki. Postikortissa tulisi olla lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan nimi*, osoite ja havaintopaikan osoite, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Weilin+Göösin ja Lintuvarusteen lahjoittamia palkintoja:

1 kpl Linnut 1-3 tietokirjasarja (Weilin+Göös 2006-2008, arvo 294 euroa)
5 kpl laadukkaita ruokinta-automaatteja
5 kpl Linnut - Suomen peruslajisto -kirjoja
5 kpl BirdLife Suomen Linnut-lehden vuosikertoja
10 kpl aidosti äänteleviä pehmolintuja
10 kpl BirdLifen tiira-pinssejä

BirdLife Suomi julkaisee verkkosivuillaan alustavan yhteenvedon Pihabongauksen tuloksista 26.1. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana."

(*Tiedot havainnoijasta on tärkeä osa lintuhavaintoa. Tämän vuoksi Pihabongauksen osallistujien on ilmoitettava nimensä.)

Näin tehdään lumiukko

2009-01-09T18:23:00.022+02:00

Perjantai 9.1.08

Mitähän vielä tarvitaan?
Miltäs nyt näyttää?

Pitäiskö vielä saada risukädet?

Juhlan jälkeen

2009-01-08T02:41:00.003+02:00

7.1.2009 keskiviikko

Pakko oli laittaa tähän tämä kuva, kun joulukuusiparat ovat tehtävänsä tehneet ja nyt ovat näin heitteillä. Näkymä on aivan kadulla, läheisen talon seinustalla. Mietinpä vaan, miksi tämä sotku...

Iloiset jäljet?

2009-01-02T13:34:00.015+02:00

2.1.2008 perjantai

En kyllä haluaisi niuhottaa, mutta...
Kaunis nurmikenttämme uuden vuoden yön jälkeen...
Koirat ja lemmikit vauhkoina peloissaan kokonaisen viikon, kun laitonta rakettien paukuttelua on päivin ja öin. Melusaastetta ja ilman saastetta, kun rahaa pistetään tahallaan palamaan. Saa pelätä, että raketit tulevat ikkunasta sisään...

Kaikki tämä harmi, vaikka ei ole mikään pakko. Tahallista roskaamista, kun jälkiäkään ei siivota...

Eikö tästä ole jo leikki kaukana?

"...silmävammoja tänä uutena vuotena enemmän kuin viime vuonna..."

" ...Helsingin kaupunki käytti 600 000 euroa verorahoja uuden vuoden valonäytelmään..."

"...ilotulitteet sytyttivät useita taloja palamaan..."

Vilkaise uutisia

Suosittelen kaikille tätä vaihtoehtoa: Ilotulitusta netissä

Kommentit tervetulleita elleivät suorastaan toivottavia!

Helsinki joulun aikaan 2008

2008-12-24T09:15:00.034+02:00

Helsinki 24.12.08

Joulu on näkynyt Helsingin katukuvassa jo vaikka kuinka kauan. Myös liikkeet ovat panostaneet jouluun vähintään tavalliseen tapaan. Kuusi on tärkeässä roolissa myös liike-elämässä.

Kuusi ulkona ja sisällä

Jos omaa metsää ei ole, on joulukuusi haettava katukauppiaalta. Yhä useampi kuusi on kotoisin jostain muualta kuin Suomesta. Joulukuusen historiasta tietää hiukan Wikipediakin. Joulupuu voi olla muoviakin. Aito joulukuusi se ei ole, mutta ei se ainakaan roskaa.

Ikivihreä symbolisoi iankaikkista elämää ja valot Jeesusta Kristusta. Koristeet ovat tietäjien Jeesus-lapselle tuomien lahjojen symboli. Näin olen kuullut kerrottavan. Suomalainen joulu -sivustolta löytyy monenlaista asiaa joulukoristeiden symboliikasta. Monet suomalaisten joulunviettotavoista ovat ruotsalaista alkuperää. Lisätietoa saa juuri tuolta mainitulta sivustolta.

Tässä kuvakavalkadi joulurekvisiitasta kaupoissa:

Joulukatu on kauppakatu. Näin Helsigissäkin.

Katso Elävästä arkistosta (Yle Areena), millaista oli Helsingissä joulukuussa 1955.

Ihanat joulukukat

Mitä olisikaan joulu ilman kukkia. Helsingissä näyttää ainakin tänä jouluna amaryllis syrjäyttäneen tulppaanit ja hyasintit.

Kansainvälinen jouluseiminäyttely Helsingissä

2008-12-24T06:56:00.011+02:00

Jouluaatto keskiviikkona 24.12.08.
Helsingin jouluseimet

Hitunen lunta aamulla kello 7. Tietokoneen mittari näyttää -1 astetta Vantaalla, mutta eiköhän täällä Stadissa so. Hesassa ole saman verran.

Kävin maanantai-illalla katsastamassa Tuomiokirkon Kryptan seiminäyttelyn:

"Helsingin seurakuntayhtymän Jouluseiminäyttely Pyhä yö on avoinna Tuomiokirkon kryptassa, Kirkkokatu 18 loppiaiseen 6.1.2009 saakka.
Näyttelyyn on vapaa pääsy. Näyttely on avoinna joka päivä klo 12–18, paitsi: * ke 24.12. klo 12–15 * to 25.12. suljettu * to 1.1. suljettu"

Lehdistötiedotteesta voi lukea:

Jouluseimiä neljältä eri mantereelta
"Pääosin saksalaisen seimikeräilijän Max Schneckenbühlin kokoelmista lainatut seimet ovat peräisin Euroopasta, Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta. Jouluseiminäyttelyyn on koottu kahdeksankymmentä seimiasetelmaa, joita ovat tehneet taiteilijat ja lahjakkaat käsityöläiset.

Näyttelyssä on esillä muun muassa saksalaisen kuvanveistäjän Helmut Bourgerin (1929–1989) Pyhä perhe vuodelta 1978. Näyttelyn seimet ovat peräisin eri aikakausilta, 1800-luvulta nykypäiviin. Vahvimmin on edustettuna 1900-luvun loppupuolen seimiasetelmat. Vanhin seimi on kuparikaiverrus vuodelta 1760, jossa paimenet ylistävät Jeesus-lasta.
Näyttelyssä on jouluseimiä eniten Euroopasta, joissa seimiperinne on elänyt vahvana jo Fransiskus Assisilaisesta (1181–1226) lähtien. Saksan lisäksi varsinaisia ”seimimaita” ovat Itävalta, Sveitsi, Italia ja Espanja. Seimet kuuluvat katolilaiseen joulunviettoon, ja jouluseimiä vietiinkin eurooppalaisten lähetystyöntekijöiden ja jesuiittojen matkassa muihin maanosiin. Entistä useammin jouluseimiä näkee myös protestanttisissa kirkoissa – myös Suomessa.
Näyttelyn seimissä tulee esille kunkin maan ja maanosan kulttuuriset piirteet, vaikka seimirakentaminen on aluksi ollut hyvin eurooppalaisvaikutteista. Jeesuksen syntymän tapahtumien kuvaamiseen on käytetty lähes kaikkia mahdollisia materiaaleja puusta, paperimassasta ja lasista keramiikkaan.
Näyttelyssä on esillä myös Maila Berchtoldin ja Helsingin seurakuntayhtymän jouluseimiä vuosien varrelta.

Kuva seimiesitteestä

Kuvia ja infoa: Jouluseimet

Tila on avara ja ainakin nyt näyttelyn ajan hämärä. Seimet ovat esillä seinänvierillä pleksilasiseinien takana. Seimiä on kaikkiaan 87 luettelon mukaan. Valaistus ei tee oikeutta kauniille seimiasetelmille, vaan osa on kovien kohdevalospottien varassa ja osa seimistä on taas aivan liian hämärässä. Näyttely on kuitenkin sangen mielenkiintoinen.

Se on jatkona Aleksin näyteikkunoissa ja tavallaan myös eri puolilla Helsinkiä esillä oleviin seimiin:

Helsingin jouluseimet Aleksilla 23.11.2008–6.1.2009
"Jouluseimet ovat esillä perinteiseen tapaan 23.11.2008–6.1.2009 Helsingin keskustassa. Aleksanterinkadun näyteikkunoihin ja keskustan kirkkoihin sijoittuva seimipolku johdattaa katsojan lopulta Tuomiokirkon kryptan seiminäyttelyyn. Näyttely on Usko toivo rakkaus -kampanjan joulun päätapahtuma."

Lisää kuvia seimistä: Yle: Seimet ovat koko kansan taidetta
Kuvassa Kaija Aarikan Jouluyö, mänty, 1984

Joulukorttien aika

2008-12-19T03:02:00.024+02:00

19.12.08 perjantai

Tänään on sitten viimeinen päivä laittaa joulukortit postiin, jos haluaa niiden ehtivän jouluksi perille.

Laitoin kyllä maanantaina siinä punaisessa postin kuoressa pinkan itse piperrettyjä enkelikortteja maailmalle, mutta osoitekirjani on edelleen kateissa, joten joudun ilmeisesti jälleen laittamaan osan tervehdyksistä sähköpostilla tai peräti tekstiviestinä niille, joiden osoite ei ole muistissani.

Tässä kuvia muutamista tekemistäni enkelikorteista.

Jasminen kolmivuotisen sairausjakson aikana en piirtänyt ainuttakaan joulukorttia enkä tainnut pahemmin lähettää oikeita kaupasta ostettuja joulukorttejakaan. Olimme niin usein sairaalassa, että tavallinen elämä unohtui jonnekin alitajunnan takamaille. Nyt pitäisi osata asennoitua jälleen ns. normaaliin tapaan elämään ja suhtautua jouluun normaalilla tavalla ja viettää joulua normaaliin tapaan ja lähettää kortteja normaaliin tapaan ja paketoida lahjoja normaaliin tapaan ja jne.

Posti on tasaiseen tahtiin tiputellut kortteja postiluukustamme. Aika monta on tullut juuri niiltä ihmisiltä, joiden osoitetta en ole löytänyt muistikirjoistani. Jos olet ystäviäni, joka odottelet korttia minulta, niin ota tästä tämä enkelikuva hyvän joulun toivotuksenani sinäkin ja laita osoitteesi vaikka tekstiviestinä minulle, sillä kuka tietää, milloin taas löydän sen kadoksissa olevan osoitekirjan.

Lähetän tässä nyt myös kaikille teille rakkaat blogiystävät, kaikille teille lukijoille, enkelikortin.
Ottakaa tästä itsellenne tämä enkelikuva jouluiloa ja hyvää joulumieltä tuottamaan! ,

Öinen Helsinki räntäsateessa

2008-12-10T02:00:00.019+02:00

Keskiviikon vastaisena yönä 10.12.08

Olin äsken yökävelyllä koiran kanssa. Kaupunki vaikutti aika hiljaiselta. Pari autoa pysäköi lähistölle. Toisesta purkautui kolme romanimiestä ja toisesta kaksi romaninaista. Romaneilla sukulaisuussuhteet lienevät tiiviimmän puoleiset, koska asunnossa, jonne nuokin yökulkijat ilmeisesti menivät asuu vain vanha pariskunta, mutta useimmiten sielläkin näyttää yöpyvän ainakin kolme polvea. Ehkä kaaleet ovat sukurakkaampia kuin kantaväestö, joka potee tiastollisestikin yksinäisyyden tuomia ongelmia lukaaleissaan tai sitten romaneilla on vähemmän asuntoja; mikä lienee tosiasia. Muuten Helsingin yö näillä kulmilla näytti hyvin hiljaiselta.

Oikeastaan oli hyvä lumiukkokeli. Hetkeksi jos pysähdyit paikoillesi, sait olla varma, että kengänpohjiin tarttui kymmenen sentin paakut. Jos aamulla on vielä lunta, lapset pääsevät rakentelemaan lumiukkoja ja ehkä lumilinnojakin.

Satoi räntää hiljalleen. Se ei kuitenkaan kaduilla sulanut pois, vaan kaikkialle kertyi hiljalleen valkoista vaippaa, joka peitteli hissukseen autojen, kanien ja jalankulkijoiden jälkiä näkymättömiin.

Paikoin siellä täällä on jotain pieniä lumikasoja jäljellä muutaman viikon takaisesta lumimyräkästä. Silloin lunta tuli kerralla valtavasti, mutta nuo lumet sulivat sitten pois, vaikkei olisi uskonut. Meidänkin pihalla kinokset aurauksen jäljiltä olivat lähes pari metrisiä.

Minä en pidä lumesta. Tämä huomautus varmaan harmittaa monia, mutta niin se vain on, että Lapissa viettämäni työntäyteiset vuodet saivat lumi- ja pakkaskiintiöni täyteen. Kun aamulla lähdin töihin, pakkanen oli 40 asteen pinnassa ja kun palasin kotiin, mittarilukema ei ollut alentunut. Lunta riitti aina juhannukseen asti.

Kestän kyllä lumenkin, jos tarve vaatii, mutta en kaipaa sitä, en edes jouluksi. Suon kuitenkin mielelläni kunnon joululumet niitä kaipaaville, jos Taivaan Isä haluaa tarjoilla valkoisen joulun. Ei siis haittaa, vaikka nämä lumet nyt jäisivätkin toistaiseksi maahan. Sopii minun puolesta, vaikka minä tuskin voin asiaan mitenkään vaikuttaa. Ja kieltämättä: Valkoisessa joulussa on tunnelmaa.

Aukeamalla korttelimme edessä kanikanta vain lisääntymistään lisääntyy. Nykyisin sieltä voi bongata 18 kania kertasilmäyksellä, tosin nyt tällä ulkoilureissulla näin vai pari kolme kania, mutta jälkiä lumessa oli kai miljoona.

Pihalla penkit nuokkuvat surullisina seinustalla kesää kaivaten ja pyörätelineeseen lumen armoille jätetyt polkupyörät nököttävät riporinnan kuin trimmattu taistelupari valmiina ottamaan vastaan mitä tahansa eteen sitten tuleekin.

Muistoja

2008-12-07T09:24:00.003+02:00

Sunnuntai 7.12.08

Tässä kuvakollaasi Jasminesta, jota minun on kovin ikävä...

Itsenäisyyspäivästä ja vähän enemmän muustakin

2008-12-06T23:37:00.027+02:00

6.12.08 perjantai

Eilinen päivä, torstai nimittäin, alkoi sillä, että tilapäispaikka tipahti hampaasta. Lohkeama oli tullut jo pari viikkoa sitten, mutta en vain ollut saanut tilattua aikaa hammaslääkäristä. Ties koska olisin ruvennut asiaa viemään eteenpäin ilman tätä sattumusta. Ehkä siksi oli vain hyvä, että tilapäispaikka irtosi. Sen oli suuhuni rakennellut terveyskeskuksen päivystävä lääkäri, joka lässytteli paikkaa laittaessaan koko ajan kuin pikkulapselle, mikä oli jotensakin hämmentävä kokemus.

Oli taas lähdettävä kaupungille. En ruvennut soittelemaan läpi hammaslääkärilistaa, jonka olin saanut, vaan menin suoraan hammaslääkärikeskukseen, jossa olen aikaisemminkin käynyt. Olin nimittäin huomannut, että se oli mukana kyseisessä listassa. Terveyskeskuksesta olin saanut ns. maksusetelin, jolla tämä hampaan korjaus laskutettaisiin terveyskeskuksen kautta. Hinnasta en osaa sanoa, olisiko se maksanut saman verran, vaikka koko työ olisi tehty kokonaan yksityispuolella, sillä nytkin tulee kaksi laskua, toinen röntgenkuvasta ja tilapäispaikasta ja toinen sitten yksityislääkärin tekemästä paikasta, mutta jälkimmäinenkin Terveyskeskuksen laskuttamana. Toisaalta hampaasta otettiin röntgenkuvakin ja lopullinen paikkaus oli aika hankala.

Onneksi joku oli perunut hammaslääkäriaikansa ja minä pääsin hänen tilalleen jo puolilta päivin. Lohjennut pala oli tosi iso ja sain istua suu auki melkein kokonaisen tunnin. Ei ihme, että melkein pyörrytti, kun vihdoin hoipuin ulos. Siinä kidutuspenkissä oli taas aikaa miettiä ja katua syntejään. Vaikka eihän siinä loppujen lopuksi hirveästi kipuja ollut, pari kolme lievää puudutuspiikkiä, hampaan kaivelua, porausta ja kiillotusta. Puolikas hammasta kun piti rakentaa tukinastoilla ja ties millä konstein. Nykyaikainen hammashoito on kai aika edistyksellistä.

Ennen hampilekuria minulla oli aikaa tunnin verran ja sain vihdoin soitettua pari puhelua. Harmi, ettei saamattomuuteen ole mitään troppia tarjolla. Huusholli on kuin lähtevä laiva, mutta minä vain nuolen haavojani ja suren ja ikävöin pikku prinsessaani. Pitäisi ruveta taas painamaan töitä, joista jouduin jäämään kolme vuotta sitten tyttöä hoitamaan.

Haahuilin taas kaupungilla aikani kuluksi ja otin muutamia kuvia näyteikkunoista. Helsingin suurimman tavaratalon ikkunat olivat tänä vuonna todella upeat. Niiden rakentelussa oli nähty paljon vaivaa. Sitä komeutta olivat ihastelemassa niin suuret kuin pienetkin. Monet ulkomaalaiset ottivat kuvia toisistaan ikkunoiden edessä.

Viime jouluna tämä lapsille suunnattu ikkuna ei ollut yhtä hieno kuin tänä vuonna. Taisimme sentään päästä Jasminen kanssa sitä silloin katsomaan. En ole aivan varma, sillä en muista missä vaiheessa Jasminen sairaus oli silloin. Nyt kuitenkin uskon, että prinsessa-asut Stokkan ikkunassa olisivat saaneet Jasminen jakamattoman suosion, jos Jasmine olisi päässyt niitä katsomaan. Ehkä hän ne voi nähdäkin, vaikka eivät ne varmasti vedä vertoja taivaallisille prinsessamekoille. Meillä jäi hankkimatta tytölle uusi kesämekko ja muitakin tytön unelmoimia vaatteita. Toivon, että Taivaassa hänellä on jo tai hänelle on valmistumassa ihana hääpuku karitsan häihin, jossa toivon minäkin saavani olla mukana.

Suomen 91-vuotista itsenäisyyttä on tänään juhlittu presidentin linnassa, nyt jo 70. juhlat tällä kertaa. Ensimmäisen kerran linnan juhlat olivat vuonna 1919, jolloin mukana oli 150 vierasta. Juhlapukukavalkadi on varmasti ollut taas näyttävä ja tarjoilu mahtava, kun yksin Vuosaaren sataman avajaistilaisuuskin tuli maksamaan 700 000 euroa siis 4 miljoonaa 200 000 vanhaa markkaa. Veromarkkoja menee tai siis euroja. Joskus sitä miettii, mihin kaikkeen veroeuroja laitetaankaan. Mitähän sikiöiden tappaminenkin maksaa? Siihen hommaan riittää lääkäreitä ja hoitajia, vaikka muuten kaikkialla on pulaa lääkäreistä ja hoitajista. Abortteja tehdään 11 000 vuodessa, pienet vauvanalut eivät pysty laittamaan hanttiin ja koko ajan jo itketään, ettei ole lapsia. Kouluja pitää lakkauttaa ja tuoda työvoimaa ulkomailta. Surullista historiaa itsenäisessä Suomessa. Saamme kuitenkin kiittää Jumalaa tästä itsenäisyydestämme. Se on valtavan hieno asia. EDIT: YouTubesta voi katsoa videon vuoden 1940 itsenäisyyspäivästä.

Käväisin torstai-iltapäivällä myös Stokkan ylimmässä kerroksessa, missä lapsille oli järjestetty kaikenlaista mukavaa tekemistä ja ohjelmaa. Tietysti taas ajattelin, miten mukava siellä olisi ollut käydä Jasminen kanssa. Toisaalta tyttö alkoi olla jo aika iso ja kiinnostua enemmänkin isompien tyttöjen puuhista. Siellä tuoksui joululta, sillä siellä leivottiin oikeita joulupiparkakkuja, joita tarjottiin kaikille lapsille ja ehkä aikuisillekin. Lähdin kuitenkin samantien kotiin ulkoiluttamaan Puhia, enkä jäänyt katselemaan piparkakkujen tarjoilua. Olin sopinut tapaavani illempana erään ystäväni kahvikupposen ääressä ja kello tuntui käyvän kovaa vauhtia.

Haahuilua

2008-12-05T00:08:00.002+02:00

5.12.08 perjantai

Olemme lähestymässä joulua. Sitä ei voi olla huomaamatta. Kauppiaat toivovat suurta joulumyyntiä, tavalliset ihmiset kai vain joulurauhaa tai kuka sitten mitäkin. Mistä voisinkaan tietää, mutta siitä olen varma, että rakkautta ja ystävyyttä eniten kaivataan. Nyt, kun oma eristyselämäni on ohi, vaikka oikeastaanhan se on ollut Jasminen eristyselämää, mutta vaikutti myös minun liikkumisiini, niin en tosiaan aina edes tiedä, minne menisin ja mitä tekisin. Oikeastaan olotilani on aika outo, enkä oikeastaan halua mennä minnekään.

Eilen 4.12.08 kuitenkin käväisin keskustassa, itseasiassa olin menossa aivan muualle, mutta raitiovaunu, jolla aioin mennä, oli vaihtanut reittiä Etyj:n takia ja meninkin sitten lopulta bussilla. Olisin myöhästynyt niin paljon silloin jo alkaneesta tilaisuudesta, että menin ensin kirjastoon ja sitten katselin vain kauppojen ikkunoita. Otin pari kännykkäkuvaa omaperäisesti koristellusta kukkakaupan ikkunasta.

Toisessa kuvassa on kai tyypillisesti suomalainen poro vasoineen, tosin aika "puupökkelömäisesti" toteutettuna, ja toisessa kuvassa on sitten amerikkalainen bambi heinistä koottuna. Omaperäinen toteutus kieltämättä sekin. Saman kukkakaupan ikkunoista molemmat.

Jasminen muistoksi

2008-12-03T04:57:00.000+02:00

3.12.08 keskiviikko

Aloitan tänään uuden blogin Jasminen muistoksi.

Jasmine oli ystävällinen ja iloinen ja hänen elämänsä oli täyttä elämää loppuun asti.

Haluan häntä muistaen aloittaa blogin, jolla voin tuoda jollain tavalla esille sitä, miten valloittava ihminen hän luonteeltaan oli. Hän sanoi usein minulle: "Äiti, rakastan sinua."

Jasminella oli huumorintajua ja hän jaksoi sairaudestaan huolimatta olla myönteinen ja kiinnostunut kaikesta uudesta.

Oheinen kuva on viime maaliskuulta, jolloin Jasminella ei ollut hiuksia, mutta elämisen intoa hänellä oli sitäkin enemmän.

En voi unohtaa Jasminea koskaan. Hän on aina muistoissa mukana läpi elämäni. Odotan päivää, jolloin tapaamme jälleen. Siihen asti yritän elää ilman itsesäälissä ja ikävässä rypemistä ja hyväksyä sen, että Jasmine ei enää ole fyysisesti täällä luonamme. Opettelen nyt luopumista.